Blogi
Kaikella on määrähetkensä
Kävelin muutama päivä sitten aamutuimaan erään keskisuomalaisen järven rantaan. Aurinko oli juuri kivunnut itäisen metsärajan yläpuolelle, kirpeä ilma herätteli pistelevästi aamu-unista kehoani ja kuuntelin ohilentävän harmaapäätikan hätäistä ääntelyä. Ihana, täydellinen aamu! Rantaan päästyäni, kun ihailin peilityyntä järveä ja kuuntelin tiaisten tiitittelevän puiden latvustossa toisilleen, tuntui, että Luoja puhui luomakuntansa kautta suoraan minulle. Se hetki tuntui erityiseltä, pyhältä. Siinä hetkessä normaalisti monien äänien ja toiminnan ympäröimä sieluni tuli luonnon rauhan valtaamaksi ja huomioni kiinnittyi puihin. Ne Lue lisää…