Kävelin muutama päivä sitten aamutuimaan erään keskisuomalaisen järven rantaan. Aurinko oli juuri kivunnut itäisen metsärajan yläpuolelle, kirpeä ilma herätteli pistelevästi aamu-unista kehoani ja kuuntelin ohilentävän harmaapäätikan hätäistä ääntelyä. Ihana, täydellinen aamu!

Rantaan päästyäni, kun ihailin peilityyntä järveä ja kuuntelin tiaisten tiitittelevän puiden latvustossa toisilleen, tuntui, että Luoja puhui luomakuntansa kautta suoraan minulle. Se hetki tuntui erityiseltä, pyhältä. Siinä hetkessä normaalisti monien äänien ja toiminnan ympäröimä sieluni tuli luonnon rauhan valtaamaksi ja huomioni kiinnittyi puihin. Ne olivat lintujen ohella ainoita, jotka ääntelivät. Niiden äänet tulivat siitä, kun niitä riisuttiin. Yksi toisensa jälkeen niiden kauniin keltaiset lehdet kaartelivat rauhallisesti tyynessä ilmassa alas maahan kahahdellen. Sitä näytelmää katsellessani ymmärsin, että nyt on puiden aika pukeutua  – tai tarkemmin ajatellen riisuutua  – talvipukuunsa. Ne ovat tehneet kevään ja kesän ajan runsaasti töitä, ahkeroineet tuottaessaan uutta elämää – ja nyt on niiden aika levätä. Puut selkeästi tuntevat aikansa, ajattelin. Ne tietävät milloin tehdä mitäkin. Ne tuntuvat oppineen, että ”kaikella on määräaikansa, aikansa joka asialla taivaan alla” (Saarn. 3:1).

Tämä näkemäni sai minut pohtimaan omaa elämääni. Tiedänkö minä aikani? Teenkö minä niitä asioita, joita Jumala on tarkoittanut minun tehdä? Vai säntäilenkö kenties sinne ja tänne tehden yhtä ja toista? Tiedänkö minä milloin on minun aikani ”riisuutua talvipukuun”? Milloin on minun aikani levätä? Vai paahdanko eteenpäin silloinkin, kun olisi aika painaa jarrua? Näitä ajatuksia pohdiskellessani ymmärsin kuinka tärkeää on luodulle elää Luojansa asettamassa elämän rytmissä. Itse en aina tiedä milloin, mitä ja miten paljon tehdä – mutta hän, joka minut on luonut, tietää. Siksi saan elämässäni turvata Jumalaan, joka ohjaa joka aika askeleeni oikealle tielle.  ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (Sananl. 4:5,6)

Kategoriat: Blogi